TAKAISIN SIVILISAATIOON

Reilut 2500km hiekkatietä ja offroadia takanapäin. Kymmenen päivää seikkailua Aporiginaalien omilla mailla Australian pohjoisimmalla peninsulalla. Krokkien pesien tarkkailun tuloksena selvisimme ilman sateita reissusta ja olemme taas ihmisten llmoilla. Maasto oli mielenkiintoista ja haastavaa! Kuivuus on vaivannut maata, joten joenylityksistä ei onneksemme tullut veneretkiä. Joen pinta voi nousta jopa 20 metriä sadekaudella! Krokki asuttaa myös jokia taajaan ja tykkää varmasti purjehtia turistien kanssa tulvissa. Meidän reitille ei osunut yhtään veijaria. Onneksi.


Matkaseuraksi saimme sattumalta kaksi Israelilaista toveria. Meron ja Dror löysivät meidät leirintä-alueelta ja toivoivat saada meistä matkaseuraa. Ei ollenkaan hullumpi idea sillä meistä oli toisillemme paljon apuja aina kun jotain hajosi. Tässä muutamia otoksia matkan varrelta. Meidän saldoksi tuli kaksi hajonnutta rengasta ja särkynyt jäähdytin. Pojat kunnostautuivat hajottamalla kolme rengasta ja yksi irtosi vauhdissa. Mukana oli paljon hyvää tuuria ja ongelmat eivät hidastaneet matkantekoa juuri yhtään.


Kovin pitkää aikaa ei ole kulunut siitä kun näillä kylillä kerättiin päitä hyllyille. Vaikka me emme joutuneet minkäänasteisiin kahakoihin paikallisten asukkien kanssa, oli ilmapiiri silti erittäin välinpitämätön. Paikallisiin ihmisiin oli vaikea saada edes katsekontaktia ja pikku historiakertauksemme jälkeen emme kovin hanakasti edes yrittäneet. Turistikausi on alueella ohi ja välillä tuntui aika yksinäiseltä vieraalla maalla.




Leirintäalueen lisäksi asustelimme erilaisissa "bushcamping" olosuhteissa joista tämä paikka ei ollut hullumpi. Rokovarotukset oli päällä joten autot parkkeerattiin hyvän matkan päähän rannasta. Ötököitä ja muita jänniä kuoriaisia vipelteli tietysti reilusti. Lintuja on aluella valtavasti ja mielettömästä laulannasta sai "nauttia" koko yön pituudelta. Sademetsä oli täynnä uskomattomia ääniä!

Janne on jo nukkumassa ja minä päivittelen jättiläisjököttäjäsammakon kanssa teille vähän uutisia. Mun jalat on jo ihan puuduksissa kun käperrään niitä tässä penkillä. Sen verran taas on jänniä rapinoita tuossa maassa etten viitsi koipiani sekaan laittaa. hui! Janne haluaa varmasti kertoa teille kaikkia kalajuttuja joten jatkoa seuraa varmaan piakkoin.

tuitui.

CAPE YORK KUTSUU

Erinaisten valmistelujen jalkeen ollaan viimein valmiita hyppaamaan autoon, ja pyssyttamaan noin 1000km viela pohjoiseen, Australian pohjoisimmalle niemelle. Niemeke on melko iso, noin Suomen kokoinen. Vakea sademetsasta ja eramaasta loytyy yhteensa vain noin 27000, joten kiina-ilmiota ei tulla varmaankaan kokemaan.

Ajatus on katsella luontoa ja elaimia, ja ehka onkia, jos sopiva tilaisuus tulee kohdalle. Uimaan ei olla menossa, silla krokotiili asustaa aluetta taajaan. Eilen illalla tavattiin pari saksalaista lintubongaria, jotka antoivat toimivat ohjeet muutaman todella uhanalaisen lintulajin loytamiseksi. Mielenkiintoista! hoo.

Nettiin ei varmaankaan tuolta jaarasta paasta, joten seuraavia kuulumisia odotettavissa ehka noin parin viikon paasta...

Kelit edelleen lampiamaan pain. Tosin tallekin paivalle luvattiin Tasmaniassa vuoristoon lunta ihan oikeasti. Siella siis noin suunnilleen samat ilmat kuin Suomessa. Kuulumisiin. :) :)

POHJOISESSA

Pohjoiseen paahdettiin Cairns nimiseen kaupunkiin jossa olemme taas vierailleet muutamassa autokorjaamossa hiomassa auton pikkuprobleemia. Erehdyimme myos sukeltamaan reefille ja halaamaan koalaa.

Yritamme kalastaa myos tietoa Cape York aluessta jonne halajaisimme lahtea pikku seikkailulle. Kysymyksia ja pohdintaa teettaa sadekausi jonka saapumisesta ei ole tarkkaa varmuutta. Yksi sanoo etta paikalliset ovat kertoneet pulujen aikaisesta etelään tulosta, joka siten enteilee aikaisesta monsuunista. Toinen sanoo etta krokotiilin pesasta sen nakee milloin sade tulee. ota siita nyt siis selvaa. Ei huvita lahtea etsimaan krokin pesuetta, joten paras yrittaa jotain muuta. Asian laita on kuitenkin niin, etta sade voi tulla erittain ripeaan ja karkuun ei valttamatta kerkea. jannen pitaa siis laittaa erikoismeteorologituntosarvet erikoistarkkuudelle. Olemme valppaina ja jatkamme pohdintaa.

Nyt kaadan muutamia kuvia nakyviin. Siskolle ja Anssille ja vahan muillekin tiedoksi etta koalahali kuvat jumittavat kamerassa joten niita ei viela ole tassa setissa. Voi ei. Joudunkohan halaamaan uudestaa. Onneksi kuitenkin muutama mokottava koala onnistui tulemaan ulos kortilta.


Koalahoitaja tuli paikalle ja heratti taman koalan viemalla evaat pois. se harmittaa.





Paiva Great Barrier reefilla. Ensimmainen laitesukellus ja maisemat eivat olleet huonoja. Taidettiin vahan innostua.



Myrsky nousee Noosassa.

MATKALLA POHJOISEEN

Taalla sita ollaan nyt vihdoin matkalla pohjoiseen. Tasmanian nopean pyrahdyksen jalkeen vietimme viela muutaman yon Melbournessa serkkujen hoivissa autoa laitellessa. Saatiinkin hieno koti rakennettua, oljyt vaihdettua ja kaikki tavaratkin mahtuivat sisaan melko hyvin.

Janne on niin tyytyvainen hienosta autosta ja erityisesti lisakenguruvaloista etta ajoi n.2000km yhdella nukkutauolla. Tie oli todella suora ja montaa mutkaa ei tuohon kilometrimaaraan mahtunut. Mahtavia maisemia! Mina pysyin viela pelkaajan paikalla ja muistuttelin tasaisin valiajoin etta pysytaan vasemmalla kaistalla. Seuraavalla etapilla alkaakin sitten minun ajoharjoittelu.

Muutama paiva on nyt vietatty Noosassa, ihastuttavassa rantakaupungissa. Aikaa on kulunut ilmastoinnin korjaamisessa ja tosi harmillista, surffatessa. Lonkkari kaivettiin siis pussukastaan katolta ja uiteltiin sita meressa eilen ja tanaan. Janne paasi myos leijan narujen peraan kun tuuli yltyi iltapaivasta. Nyt pidellaan ukkosta nettikuppilassa kun sahkot palasivat. Tuuli yltyi nimittain ukkosmyrskyksi ja rakeet olivat todella isoja. Onneksi ei osunut paahan! jannelle ainakin olisi tullut kuhmu.hehe. Lampotila laski hetkeksi 12 asteeseen paivan 36 asteesta. Nyt kadut tulvii, mutta ihmisia naurattaa. Siita tulikin mieleen etta ihmiset ovat kylla hirmuisen mukavia ja auttavaisia taalla. Se on mukavaa!

Tanaan startataan kaara uudestaan ja lahdetaan taas kohti pohjoista. Matkaa on viela ja tama maa on suuri! kenguruihin ei olla viela tormatty ja pyritaan valttamaan elainkohtaamiset autotiella muutenkin. onneksi meilla on iso ja turvallinen auto.(Tama erityisesti tiedoksi aideille! :) )

NYT MUUTAMA KUVA JA SEURAVAAN KERTAAN! tui tui


Kalassa Alfin ja toverusten kanssa. Syotiksi laitettiin pala vanhaa kalaa, viskattiin painon kanssa mereen ja odoteltiin. Janne sai kaksi kalaa. Mina vain Sashan kadonneen siiman ja vahan levaa. Menimme myos kallioille kalastamaan. Kivet olivat hioutuneet hienoiksi!



Tassa Tasmanian ihanaa yrttifarmia. Ylhaalla keskella on asumus jossa me saimme ausustella. Aamulla pikkuwallabit tulivat herattelemaan ikkunan taakse. Iiiiihanaa!



Matkan varrelta. :) :)



Ensimmainen aamuheratys. Auringonnousu laukkaradan kupeessa. Parkkeerasimme yolla pilkkopimeassa rekkojen valiin automme ja painuimme pehkuihin. Aamulla herasimme kavioiden kopinaan ja mahtavaan maisemaan.