Tässä on vierähtänyt pieni tovi taas maaseutuvilla mutta nyt ollaan takaisin kaupungissa. National Parkkeja on koluttu ja viileitä öitä vietetty Tasmanian uskomattomissa maisemissa. Vaikea löytää sanottavaa oheisille maisemille joita teillekin jaamme kohta kuvien muodossa.Paikallinen vakuutusyhtiö osoittaa muukalaisille mielettömän hyvää serviisiä asuttamalla meitä tällä hetkellä muutaman yön omassa asunnossa kun oma kotilomme on korjauksessa. Kysyimme vakuutusyhtiöltä voisimmeko saada jonkunlaisen campervanin vuokralle, mutta he ratkaisivat tämän ongelman vuokraamalla meille henkilöauton ja asunnon. Ei hullumpaa.
Marssimme aamulla ohjeiden mukaan autovuokraamoon ja hups muistimme siinä vaiheessa vasta todeta että meillä olisi nuo surffilaudat myös. Voisimmeko siis mahdollisesti ruuvata kattotelineet katolle? Se ei kuitenkaan sopinut mutta siitäkös vakuutusyhtiöön soittamaan ja tunnin sisään meillä olikin 12 hengen pikkubussi käytössämme. Nyt mussuttaa rakkaat laudat siis pehmustetuilla penkeillä ja Janne saa leikkiä rekkakuskia. Sekös meistä on hauskaa!
Ennen korjailuoperaatioita lähdimme pienelle seikkailulle tasmanian Länsiranikolle kohti Strahan nimistä pikkukaupunkia. Päästiin aaltojen sijaan dyyneille surffaamaan ja hienoja maisemia kummastelemaan. Brunylla tuli myös käytyä ja samoin sukeltamassa Tasman Peninsulalla. Ensimmäinen "kylmän" veden sukellus meille ja olihan tuo hieman erilaista 7mm:n puvuissa, hupuissa, tohveleissa, hanskoissa ja muissa vetimissä. Edellisen päivän Tasmanialle tyypillisen rankan ylämäki alamäki ylämäki alamäki kävelyreissun Cape Hayulle jälkeen minä jaksoin sukeltaa vaan kerran ja Janne päätyi vielä sukeltamaan kuulemma hienoihin luoliin. En usko. :)
Vesi täällä on siis aika viileää (n. 16C),mutta sitäkin kauniimman väristä. Merihevosia ei ikävä kyllä nähty tällä kertaa. Muutenkin sukellus meni ainakin minulla vielä harjoittelun piikkiin ja kelluvuuden hallintaan paksussa puvussa. Välillä tuntui että sukellan savessa ja oli aika vaikea löytää oikeaa korkeutta...eli syvyyttä. Janne päätyi vielä hienoihin ja vissiin aika jänniin luoliin ja hienon kalaparven keskelle toisella sukelluksella. vau.
Kuvaryöppy perinteisesti loppuosioon ja haleja tusina kaikille!
Löydettiin uusi saari johon voisi muuttaa. Mitäs sanotte? Kuka tulee kylään? Tämä kauneus Bruny Islandin majakan kupeessa.
Katsokaas. Ihan suomalaisen näköinen hirsitalo Bruny Islandilla. Kyllä! Tämä ihana talo pitää sisällään myös erittäin hyvän saunan ja mukavat Ollin ja Kaijan.
Cape Hayu ja huimaavat maisemat. Kahden tunnin kivisen tahkoamisen jälkeen nämä maisevat pyörryttivät päätä.
Eagle Hawk Neck ja sukellusmaisemat. Tuosta luolasta Janne sukelsi sisään ja tuli onneksi myös ulos. En ole käsitellyt meren värisävyjä.
Strahanin kulmilta löytyi rauhallinen ja kaunis (ja kylmä) yöpymispaikka jossa seuranamme oli vain sympaattisia opossumeita eli opoja. (Annukalle terkut!) Paikalliset ei paljon possumeista perusta mutta me annetaan niille välillä vähän kukkakaalin känttyä jos ovat kiltisti. Muutaman kerran veijarit ovat tulleet yllätetyksi auton puskurilta.
Henty Dunes Strahanin kyljessä. Näyttääpä hienolta. Todellisuudessa toi mun mäki oli n. kaksi metriä pitkä tai lyhyt ja ihan loiva. En osannu edes kääntyä mutta ainahan hienoja kuvia voi ottaa. Janne osasi vähän paremmin vaikka keskimmäisestä kuvasta voittekin päätellä mitä seuraavaksi tapahtui. tumps.
Käytiin tutustumassa myös Tasmanian devileihin. Tässä heidän päivärutiinia. Tappelua ja tappeluun väsymistä. Minä olisin mieluummin koala. Nähtiin luonnossakin devilin poikanen joka suloisesti toikkaroi auton edestä pikaisesti puskaan.
Ollaan vähän makusteltu Tasmanian ylpeyksiä eli hyviä meripöperöitä. Jannen herkkua on raakileet osterit. Minä pysyn simpukoissa. slurps!
Paikallisia aamuaurinkoja olkaa hyvät.
Lehdessä oli hauska sääilmiö Helsingin kohdalla. Toivottavasti pysytte sulina siellä. Nauttikaa narskuvista huopikkaista ja nipistelevistä poskista.