Kuten ylläolevan kuvan nuorenmiehen toiminnasta huomaa, on täällä Balilla näin maaliskuussa sadekausi. Päivittäin tai öittäin ripsauttelee vähän tai vähän enemmänkin sadetta. Me emme kuitenkaan ajele muovipussit päässä täällä fillareilla vaan maksimoimme märkyyden oleilemalla aika paljon meressä surffilautaa halaten. Pala kurkussa on hieman pienentynyt ja aallot alkavat taipua tahtoomme. Välillä.Janne on nytkin Pekan kanssa surffilla sillä aikaa kun minä lepuutan näitä pulkannaruja (lue: heikot kädet), joilla meloin jo aamulla itseni ihan naatiksi. Kiteäkin on päästy lennättämään ja tuulikelejäkin pitäisi olla tiedossa.
Tässä kotikylillä on oleiltu tätä ekaa viikkoa. Surffattu ja tutustuttu paikalliseen elämään. Maisteltu ihania tulisia ja edullisia ruokia ja tuijotettu losteja töllöstä. Rauhallista ja oikein mukavaa. Tuntuu hyvältä olla välillä aika paikallaan. Tämä on varmasti eka viikko koko reissussa kun mittariin tulee vaan satoja kilometrejä. Suunnitelmissa on toki lähteä myös vähän kiertelemään muita maisemia. Katsotaan mihin asti pääsemme.
Basecamp Nora ja Pekka. Pekka mököttää ojassa kun kukaan ei halua katsoa elokuvaa. Minä päivitän ja kisuliini pötköttää. Ihmisten ja eläinten liikkeiden määrästä voitta kuvitella ilman lämpötilan. Se on kuuma.
Kadulta ostetaan ruokaa kotiin tämmöisissä kivoissa pahvitolloissa. Sisällä on riisiä, yleensä jotain lihaa, kasviksia, perunaa, paljon chiliä ja muuta sattumaa. koko poppoon massut saadaan täyteen ja suut tuleen noin viidellä eurolla. slurps.
Tässä vielä auringonlasku kotiraitilta. Seuraavaan kertaa. Sampai jumpa! p.s. osataan laskea miljoonaan indonesiaksi. jee! Elämän pieniä iloja.