Totta. Vähintäänkin yhtä innoissaan kun nämä pienet malamuutin alut, olemme ihan pian palaamassa kotisuomeen. Päivitykset ovat jäänet vähän vähemmälle, ja se johtunee vain siitä että olemme olleet kovasti liikkeessä.Palatkaamme siis ajassa hieman taaksepäin...
Länsirannikolle päästyämme aloimme pohtia miten palaisimme takasin Melbourneen. Aivan sama mihin suuntaan ajaa, on matkaa monta tuhatta kilometriä. Aavikon kautta ei ole syytä oikaista, koska on aivan liian kuuma sellaiseen touhuun. Samaa reittiäkään ei huvittanut ajaa, joten päätimme sitten tietysti ajaa itärannikon kautta. Ihan näppärää!
Syitä tähän tikkiin löytyy tietysti hyvistä lonkkariaalloista Noosassa, mutta myös lovli Harrystä joka opiskelutovereineen oli saapumassa samoille seuduille. Ajoimme siis Darwinista viikon verran itärannikolle jotta saatoimme heittää Harrin kanssa ylävitoset, napata parit aallot, ja sitten palata Melbourneen. Niin yksinkertaista.
Kilometrejä tuli tällä reissulla siis hieman oletettua enemmän eli n. 18 000. Minä ajoin suurimman osan eli n. 1000 km. Matkalle osui paljon uskomattomia paikkoja ja ihmisiä. Niistä lupaan kertoa hieman tuonnempana.
Aika ihania pentuja! Tällä kertaa vielä yksikään niistä ei lähtenyt meidän mukaan. Olen kovasti halunnut myös tällä reissulla ostaa alpakan, mutta Janne sanoo ettei se mahdu keskikonsoliin. En ymmärrä. Miten niin ei mahdu?