Pilkille on päästävä. Näin se vaan menee. Tänä vuonna kevät on pohjoisissa myöhässa ja lunta oli jään päällä paikoitellen yli metri. Välillä meni parta huuruun ja taitaa se olutkin kohta Lassella jäätyä tuohon tölkkiin jos kalaa ei ala kuulua.
Tässä se on. Kovin on kaunis Tunturirautu. Hyvää se on myös.
Aamulla kuudelta tulee kovaa. Mökin nurkissa vinkuu enkä malta enää nukkua kun aurinkokin jo vilkuilee pilven välistä. Avaan oven ja kuulen että illalla tunturiin saapuneet koirat ovat jo hereillä. Paras pukea villahousut jalkaan ja mennä aamukävelylle kamera kainalossa. Ja näin siinä kävi:
Onneksi koirat saivat aamulla tarpeeksi lämmittäviä halauksia omistajiltaan.
Tässä vielä keskustellaan että kumpi se olikaan parempi kiskomaan rekeä. Nämä haukut taittavat parhaimmillaan 60 km:n päivämatkoja vetäen brittejä perässään.
Viikko vierähti tunturissa Villen ja Soilin ja koko muun vakioporukan kanssa. Olisihan siinä taas pidempäänkin viihtynyt varsinkin kun loppua kohden rupesi aurinko tuomaan kevättä tunturiin.