Juha lensi meidän seuraksi Cairnsiin josta aloitimme tiivin (kolme toveria etupenkillä) matkan kohti surffirantoja. Nyt riitti rokotiilit sekä ilkeät meduusat. Hinku meren aalloille alkoi olla jo kohtuullisen suurikokoinen. Juhan viimeiset päivät kymmenen kuukauden reisulla alkoivat myös vedellä viimoisiaan, mutta onneksi saimme vielä yhteisen ajan järjestymään. Viikko oli varattu yhteistä aikaa ja siinä ennätimmekin tehdä vähän kaikenmoista.
Ensimmäinen stoppimme oli sukelluskohde Townsvillen tuntumassa. S/s Yongala niminen satametrinen laivanhylky odotteli meitä 28 metrin syvyydessä. Tätä kyseistä kohdetta on kehuttu Australian upeimmaksi hylyksi (näkyvyys, laivan yksityiskohdat sekä kalat). Päätimme siis ottaa selvää ja niinpä olimme valmiit kärsimään kolmen tunnin venematkan maailman myrskyisimmillä vesillä. Paatti ei ollut suurikokoinen ja mukavasta rodeosta saimmekin nauttia ennen kun pääsimme itse asiaan. Huono olo ei vielä siinä vaiheessa tullut kenellekään...edes minulle!
Kaksi sukellusta hylylle sai silmät lautasen kokoisiksi ja sydämen pamppailemaan. Hylky on kasvanut täyteen korallia ja vetänyt puoleensa kaikkea mahdollista merielämää. Kilpikonnia, merikäärmeitä, jättiläisturskia ja miljoona muuta värikästä kalaa. Karvat pystyyn nostattava kokemus oli myös nähdä iso "Bull shark" lipumassa pohjassa rauhallisesti meistä poispäin. Huu!
Merisairaudelta välttyi lopuksi vain janne. Vene keinui paikallaan ollessammekin kuin vuoristoradassa ja tauko sukellusten välillä oli kohtalokas. Onneksi veneen mahtava miehistö sai houkuteltua meidät takaisin mereen ja olo parani välittömästi. Matkalla takasin minä sain kammottavan päänsäryn ja kiemurtelin koko kotimatkan toivoen että olisimme jo perillä. Olo ei
parantunut mantereelle päästyämme ja pojat alkoivat huolestua. Minä makasin raatona auton vieressä kun muut kummastelivat mitä oli tapahtunut. Sukeltajan taudista ei voinut olla kyse koska sukellukset hoidettiin asiallisesti eikä liian syvälle menty. Lopulta totesimme että olin luultavasti saanut miedon pakokaasu-myrkytyksen istuessani veneen takaosassa. Siinä menikin pari päivää toipuessa auton takaosassa kun pojat painoivat kaasua etupenkillä.
Siitä seurauksena pääsimme Sunshine coastille ja takaisin Noosaan. Surffilaudat kaivettiin katolta ja minulle vuokraamosta. Aallot ovat olleet pieniä mutta sopivia harjoitteluun. Pienimuotoisten pähkäilyjen ja kokeilujen jälkeen päädyimme ostamaan minulle oman laudan ja sitä onkin uiteltu aalloilla. Lauta tuntuu todella hyvältä joten ahkera harjoittelu voi alkaa.
Joulukin lähestyy ja tarkoitus olisi keretä Sydneyn alapuolelle jannen sukulaisten tykö. Ei varmaan ole lanttulaatikkoa tai mummin perunalaatikkoa tiedossa mutta ehkäpä jotain muuta sitten korvikkeeksi. Kalaan olisi tarkoitus mennä ja nyt en puhu pilkkimisestä :) Surffirantoja kuulemma löytyy myös seutuvilta.
Uuden vuoden jälkeen suuntaammekin sitten nokkamme taas kohti Tasmaniaa ja Matin ja Maijan häitä! Häät pidetään farmilla jonka jälkeen tarkoitus on kierrellä Tasmaniaa. Kaikesta tästä taas lisää kun matka jatkuu. Toivottavasti saatte lunta suomeen jouluksi! Nyt pari halia kaikille ja muutama kuva. taa taa.
Janne herättelee aamulla varhain (liian varhain) didgeridoollaan. Niinkuin hyvin tiedämme niin surffille pitää herätä ajoissa ja melomassa pitäisi olla viimeistään kuudelta. Mun ilme kertokoon loput.
Juha nököttää kalliolla. Mukava ja viileä uimapaikka matkan varrelta. Pahoittelen ettei kuvassa näy kunnolla Juhan hienosa surffitukkaa josta on kehittynyt kymmenessä kuukaudessa ihan hieno takajee!
Tekstiviestiä tärisee. Taidetaan Juhaa odotella innokkaasti kotiin. Eikä ihme! Mukavaa matkaa Juha! Oli kiva reissata sun seurassa.
Ötökkä. Pituus n. 7cm. Tulee ihan uutta perspekstiiviä ötökkäkulttuuriin. Make, en pyydystänyt tätä sulle tuliaisiksi...
Ilta-aurinkoja Noosassa. Pelikaaneilla on iso suu!