Taas päästiin auton rattiin ja huristeltiin auringonlaskussa kaunista ylänkötietä (kuva yllä) erilaisia elikoita väistellen kohti Tasmanian etelänokassa sijaitsevaa saarta Bruny Islandia. Nukuttiin tuulinen yö Hobartin seutuvilla odotellen seuraavan aamun lauttaa joka kuljettaisi meidät saarelle. Aamulla pyyhällettiin saarelle ja ajeltiin farmilla tutuiksi tulleen perheen tykö kauniin ja rauhallisen rannan tuntumaan (kuva alla). Koko pitkällä rannalla oli vain yksi talo ja sinne parkkeerattiinkin auto muutamaksi päiväksi. Ah!
Saarella on todella rauhallista, kaunista ja kuulemma aika takapajuista. Olemme kuulemamme mukaan siirtyneet 50 vuotta ajassa taaksepäin kun rantauduimme saarelle. Ei haittaa! Tämmöinen rauhallisempi meininki sopii meille muutenkin paremmin. Leiriytyminenkin onnistuu helpommin kun kolleegoita ei juurikaan ole. Itärannikolla on mahdoton yöpyä oikeastaan misään muualla kuin tähän aikaan tupatentäysillä camping-alueilla. Muutaman ystävällisen varoituksen olemme saaneetkin yöpymällä surffipummimaiseen tapaan parkkipaikoilla. Pari yötä on tullut myös vietettyä romanttisesti moottoritien varressa sijaitsevalla rekkojen lepoalueella. Ihanaa. Täällä saamme onneksi yöpyä kansallispuistoissa ja ymmärryksemme mukaan länsirannikollakin leiriytymistilanne on suopeampi.
Pakollisten camping-yöpymisten aikana olemme kyllä kovasti tarkkailleet caravaanarien elämää ja siinähän sitä riittääkin ihmeteltävää. Vähän kuin Golfin peluu, niin tuo caravaanailu, saa ehkä vielä muutamia vuosia odottaa meidän kohdalla. Valtaisan kokoiset asuntovaunut, peräkärrystä pompsahtavat telttaviritelmät, katokset, keittiöt, olohuoneet ja telkkarit on kaukana meidän täyteen pakatusta Toyosta joka joudutaan räjäyttämään aina aika totaalisesti ennen kuin voimme kömpiä sisälle nukkumaan. Surffilautaa ja renssliä on katolla ja sisällä ja ohjaamossa ja ihan missä vaan. Aku Ankan arkjistointijärjestelmä toimii ja pikkutavaratkin yleensä löytyy aina jostain kolosesta.
Kelit ovat suosineet meitä täällä Etelämantereen "kupeessa". Sortsit ovat kuitenkin vaihtuneet märkkäriin ja pipot on kaivettu laukun pohjalta. Jos tuulee pohjoisesta, on kesäiset kelit. Kun taas tuuli kääntyy etelän suuntaiseksi, voimme tuntea antarktisen henkäyksen pingviinien maasta. Pinkkuja on myös eksynyt tälle saarelle ja niitä olemmekin kytänneet iltahämärissä kun veijarit könyävät merestä rannalle omiin pesäkoloihinsa. Pinguja on paljon ja siitä todisteena tämä motari.
Rannoilla ei ole ruuhkaa tai ei edes ketään muita. Hienoja Kiviä ja onkaloita pääsi tutkimaan laskuveden aikaan tällä rannalla.
Mattin pikkusisko Jyoti harjoittelee sirkustemppuja ja Jackson temmeltää rannalla. Lämmin päivä osui kohdalle ja siitä nautittiin tovi rannalla. Kummoisia aaltoja ei ikäväkyllä ollut.
Janne on päässyt kiten perässä roikkumaan. Aaltojen sijaan rannalla puhalsi navakka tuuli ja Jannekos siitä innoissaan.
Jotta maailma tuntuisi taas vähän pienemmältä kuin se todellisuudessa onkaan, tapasimme Brunylla viime kesänä Rovaniemellä tutuksi tulleen Mattin kaverin Ollin. Olli on eläkkeellä ja on asustellut saarella jo yli kolmekymmentä vuotta. Kyselimme paikallisessa kaupassa ja kaffilassa oliko kenelläkään tietoa suomalaisesta miehestä joka lymyilee saarella. Näinpä saimme tarvittavat tiedot kasaan ja lähdimme arvailemaan mikä talo näyttää suomalaiselta. Tien varreltahan löytyi ihka aito hirsimökki ja saatoimme olla melko varmoja löydöstä. Vielä kysyttiin ohikulkijalta ja kohta jo istuttiinkin Ollin ja Kaijan olkkarissa ihmettelemässä maailman menoa. Olli ja Kaija osoittivat mahtavaa vieraanvaraisuutta lämmittämällä meille saunan ja antamalla meidän nukkua etupihallaan ja herätä katettuun aamiaispöytään. Ah, sellaista ei ole nähty aikoihin!
Brunylta olemme jo päässet takaisin Tasmanian mantereelle ja meillä olikin jo nokka kohti länsirannikkoa ennen kuin vauhdikas nuorimies ajoi huomaamattaan meidän perään rysäyttämällä vararenkaan, puskurin ja takaoven mutkalle. Käännyimme takaisin Hobartiin ja täällä ihmetelläänkin viikonopun yli ja mietitään mihin seuraavaksi. Auto pitää saada jossain vaiheessa kuntoon, mutta sillä ei ole onneksi tulipalokiire. Haitat on lähinnä kosmeettisia ja vahingot tietysti menee peräänajajan tiliin. Lisäpuuhaa tämä tietysti vähän tettää mutta ei voi muuta. Onneksi naarmuja tuli vain autoihin. Meidän biili ei paljoa tässä rysäyksessä edes täydessä lastissaan heilahtanut. Kaikki siis edelleen hyvin ja matka voi pian taas jatkua.
Tässä vielä korni auringonlasku ja sitten taas seuraavaan kertaan. tuitui!
Terveisiä aurinkoisesta ja lämpöisestä Australiasta. Täällä ei ole ötököitä ja illat ovat kauniita. Janne nauttii viiniä ja minä lepuutan koipiani. Suihkussa ei olla käyty taas viikkoon ja muutenkin on ihan kivaa. Jos näytämme ruskettuneilta, olemme todellisuudessa vain likaisia. :)
