BALI

No huh, hikeää puskee pintaan kun Oksasen Mikalla konsanaan täällä Balin suunnassa. Lentokenttämoukerruksista päästiin hyvin sujuvasti maahan ja pian oltiinkin jo tinkimässä taksikyytiä Noran ja Pekan kanssa jotka olivat meitä kiltisti vastassa. Siitä päästiin pienen "keskustelun" jälkeen kyytiin ja kohti kämppiä. Kyyti oli huimaa ja liikesäännöt olivat kaikilla tietysti vähän omanlaiset.

Kämpille kuitenkin päästiin ja täälläkös onkin hienoa. Tuntuu taas meidän kotilon jälkeen perin tilavalta. Oma huone ja nukkutoveriksi pieni ihana kisulainen joka on täällä hoidossa. Ihanaa! Olemme oikein hyvässä olossa täällä!

Surffille lähdettiin seuraavana aamuna ja sielläkös meillä päiväkerholaisilla olikin nenät ja korvat täynnä vettä. Saatiin kyytiä vähän eri malliin kun Australian vauvaharjoittelu aalloilla. Olivat kuulemma aallot kovin pieniä näiden hurjapäiden mielestä. Juuri niin. Opeteltavaa siis riittää ja pala kurkussa varmaan vielä pari kertaa mennään ennen kuin alkaa tuntua ihan lokoisalta. Kannustusta ja opetusta kyllä löytyy tältä perheeltä ja siitä olemme kyllä kovin kiitollisia. kurnau!

Tässä sitä jatketaan liikenteessä suunnistamista ja paikalliseen elämään tutustumista. Auto on vuokralla ja Janne ihan hienosti kurvailee mopomeressä neljä lautaa katolle ruuvattuna. Kerromma lisää kuulumisia taas kun aikaa vähän suttaantuu. Kaikki täällä hyvin ja olo on mainio. Paitsi nenässä on vettä. halit.

Kotosalla oleskellaan. Kisu haukkaa välillä varpaasta mutta se ei haittaa. Nora ja Pekka käyttäytyvät kuitenkin ihan mainiosti. :)

Etualalla hedelmämarkkinoita ja takana autobiilimme.

Pekka kiikkuu keinussa ja kisu naukuu pöydän ääressä.

Ei sitten muuta. heihei.

SNAPPERIA ONKIMASSA

Hoo, pitkästä aikaa aurinko paistelee myös risukasaan...

Viimeisenä iltana tällä erää Australiassa merituuli hellitti sen verran, että lähdettiin Alfin 19-jalkaisella kalapaatilla Melbournen edustalle onkihommiin. Port Phillip Bay muistuttaa yhtä kaikki matalaa Itämerta ja Suomenlahtea siinä mielessä, että aallokko on erittäin terävää ja lyhyttä.

Keli oli siis käypäinen hampaanpaikat irrottavaa sekaista aaltoa lukuunottamatta.

Siimoihin lyijypainot ja tönkkösuolattua pilchardia (sardiinin sukulainen) koukkuun. Vettä pienen riutan vieressä noin 10m. Kuulemma Snapper-nimistä eväkästä saattaa joskus nousta, jopa 20 kg painoisena.

Eipä aikaakaan, niin oheinen eväkäs kammettiin kyytiin. Paino alle 2 kg, mutta laittoi kampoihin ihan kohtuullisesti. Ugly Stikin Platinumille ei silti voinut mitään, vaan kala pääsi illalla uuniin ja maistui oikein mainiosti.


Indoihin lähtöön enää 12 tuntia aikaa, ja pitäisi nukkuakin vielä yö tässä välissä. No, kai sitä jossain välissä pakataan matkatavarat turneelle. Toyota-kotilo menee horrostamaan vanhaan ilmavoimien tukikohtaan 2:n maailmansodan aikaiseen lentokonehalliin. Hyvää yötä.

MELBOURNE

Takaisin ollaan mantereella ja sen voi huomata kuumuudesta joka on valloittanut Melbournen. Taitaapi tosin olla yleistä näin kesäiseen aikaan. Tuli vaan meille taas vähän yllätyksenä kun tultiin Tasmaniasta pipot ja pitkät kalsarit jalassa.

Männä viikonloppuna toden totta suuntasimme nokat merelle ja kalaan tietysti Alfin ja Amandan kanssa. Laudat olivat ja pysyivät tiukasti katolla. Kuumuus oli varmaan lamaannuttanut aallotkin. Niitä ei ollut.

Ei se silti ollut hullumpaa lökötellä rannalla ja sipiä riislingiä sillä välin kun siimat oleilivat rauhallisena meressä.

Nyt on sitten pää mennyt kuumuudesta ihan sekaisin ja ollaan Länsi- Australian keikan sijaan päätetty hujauttaa itsemme koneeseen ja Balille Noksun ja Peksun seuraksi. Ovathan varmaan jo kerenneetkin nauttia kaksi päivää ilman uusia turisteja... :) Terveisiä vaan, tulossa ollaan!

Käykää vilkaisemassa myös Noran ja Pekan loki niin tiedätte mihin ollaan menossa: http://perajanokka.blogspot.com/

Perjantaina siis koneeseen ja kuukauden päästä vielä takaisin Melbourneen ennen kuin huhtikuun alkupuolella tullaan takaisin sinne Suomeen kaikkien ihanuuksien sekaan.

Koitetaan kommunikoida tänne plokiin jotain sieltä Indonesian suunnastakin toki. Tässäpä taas haleja ja iiiihana koala joka yllätettiin matkalla rannikolle viikonloppuna. hurhur. se halii puuta.

TAKAISIN FARMILLE

Viimeinen savusaunan lämmitys (120 astetta), ja huomenna hypätään lauttaan ja nukutaan taas yksi miellyttävä yö lautan nukkuhuoneen penkeillä ja lattioilla. Aamulla kuudelta syttyy valot huoneeseen ja pirteät asiakkaat könyävät Melbournen sykkeeseen. Niin mekin teemme. Alf odottelee jo siellä muutamien kalajuonien kanssa, luulen.

Tänään kapusimme farmin takana nököttäville jyrkänteille (terveisiä äideille). Otimme sieltä tuon kuvan yllä. Farmi pilkistelee kuvan keskellä. Kaunista, eh?

Itärannikon kautta kurvasimme tänne pohjoiseen ja maisemia tekee vähän mieli jakaa teille kaikille sinne jonnekin. Tässä niitä tulee.

Janne virittää räpylöitä jalkaan ja kohta pujahtaa abalonen sukellukseen. humps.

Janne ja kite.

Lokki ja roskis.

Kengun muodossa suukkoja kaikille, sekä myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset!

MAALLA JA KAUPUNGISSA, EDELLEEN TASMANIASSA

Tässä on vierähtänyt pieni tovi taas maaseutuvilla mutta nyt ollaan takaisin kaupungissa. National Parkkeja on koluttu ja viileitä öitä vietetty Tasmanian uskomattomissa maisemissa. Vaikea löytää sanottavaa oheisille maisemille joita teillekin jaamme kohta kuvien muodossa.

Paikallinen vakuutusyhtiö osoittaa muukalaisille mielettömän hyvää serviisiä asuttamalla meitä tällä hetkellä muutaman yön omassa asunnossa kun oma kotilomme on korjauksessa. Kysyimme vakuutusyhtiöltä voisimmeko saada jonkunlaisen campervanin vuokralle, mutta he ratkaisivat tämän ongelman vuokraamalla meille henkilöauton ja asunnon. Ei hullumpaa.

Marssimme aamulla ohjeiden mukaan autovuokraamoon ja hups muistimme siinä vaiheessa vasta todeta että meillä olisi nuo surffilaudat myös. Voisimmeko siis mahdollisesti ruuvata kattotelineet katolle? Se ei kuitenkaan sopinut mutta siitäkös vakuutusyhtiöön soittamaan ja tunnin sisään meillä olikin 12 hengen pikkubussi käytössämme. Nyt mussuttaa rakkaat laudat siis pehmustetuilla penkeillä ja Janne saa leikkiä rekkakuskia. Sekös meistä on hauskaa!

Ennen korjailuoperaatioita lähdimme pienelle seikkailulle tasmanian Länsiranikolle kohti Strahan nimistä pikkukaupunkia. Päästiin aaltojen sijaan dyyneille surffaamaan ja hienoja maisemia kummastelemaan. Brunylla tuli myös käytyä ja samoin sukeltamassa Tasman Peninsulalla. Ensimmäinen "kylmän" veden sukellus meille ja olihan tuo hieman erilaista 7mm:n puvuissa, hupuissa, tohveleissa, hanskoissa ja muissa vetimissä. Edellisen päivän Tasmanialle tyypillisen rankan ylämäki alamäki ylämäki alamäki kävelyreissun Cape Hayulle jälkeen minä jaksoin sukeltaa vaan kerran ja Janne päätyi vielä sukeltamaan kuulemma hienoihin luoliin. En usko. :)

Vesi täällä on siis aika viileää (n. 16C),mutta sitäkin kauniimman väristä. Merihevosia ei ikävä kyllä nähty tällä kertaa. Muutenkin sukellus meni ainakin minulla vielä harjoittelun piikkiin ja kelluvuuden hallintaan paksussa puvussa. Välillä tuntui että sukellan savessa ja oli aika vaikea löytää oikeaa korkeutta...eli syvyyttä. Janne päätyi vielä hienoihin ja vissiin aika jänniin luoliin ja hienon kalaparven keskelle toisella sukelluksella. vau.

Kuvaryöppy perinteisesti loppuosioon ja haleja tusina kaikille!

Löydettiin uusi saari johon voisi muuttaa. Mitäs sanotte? Kuka tulee kylään? Tämä kauneus Bruny Islandin majakan kupeessa.
Katsokaas. Ihan suomalaisen näköinen hirsitalo Bruny Islandilla. Kyllä! Tämä ihana talo pitää sisällään myös erittäin hyvän saunan ja mukavat Ollin ja Kaijan.

Cape Hayu ja huimaavat maisemat. Kahden tunnin kivisen tahkoamisen jälkeen nämä maisevat pyörryttivät päätä.

Eagle Hawk Neck ja sukellusmaisemat. Tuosta luolasta Janne sukelsi sisään ja tuli onneksi myös ulos. En ole käsitellyt meren värisävyjä.

Strahanin kulmilta löytyi rauhallinen ja kaunis (ja kylmä) yöpymispaikka jossa seuranamme oli vain sympaattisia opossumeita eli opoja. (Annukalle terkut!) Paikalliset ei paljon possumeista perusta mutta me annetaan niille välillä vähän kukkakaalin känttyä jos ovat kiltisti. Muutaman kerran veijarit ovat tulleet yllätetyksi auton puskurilta.

Henty Dunes Strahanin kyljessä. Näyttääpä hienolta. Todellisuudessa toi mun mäki oli n. kaksi metriä pitkä tai lyhyt ja ihan loiva. En osannu edes kääntyä mutta ainahan hienoja kuvia voi ottaa. Janne osasi vähän paremmin vaikka keskimmäisestä kuvasta voittekin päätellä mitä seuraavaksi tapahtui. tumps.

Käytiin tutustumassa myös Tasmanian devileihin. Tässä heidän päivärutiinia. Tappelua ja tappeluun väsymistä. Minä olisin mieluummin koala. Nähtiin luonnossakin devilin poikanen joka suloisesti toikkaroi auton edestä pikaisesti puskaan.

Ollaan vähän makusteltu Tasmanian ylpeyksiä eli hyviä meripöperöitä. Jannen herkkua on raakileet osterit. Minä pysyn simpukoissa. slurps!

Paikallisia aamuaurinkoja olkaa hyvät.

Lehdessä oli hauska sääilmiö Helsingin kohdalla. Toivottavasti pysytte sulina siellä. Nauttikaa narskuvista huopikkaista ja nipistelevistä poskista.