Terveisiä taas koneen äärestä. Tänään sataa oikein erityisen kovaa täällä Balilla. Siispä on oikein hyvää aikaa kasata kuvia ja kirjoittaa pari riviä Manggudun reissusta. Manggudu on lättänä saari kuten yllä olevasta kuvasta näkyy.
Lensimme Noran ja Pekan kanssa Sumballe Waingapu nimiseen kyläpahaseen. Reilun tunnin kestäneen lennon jälkeen kentällä olikin jo liuta Noran tuttuja heittelemässä ylävitosia. Se tuntui ihan kotoisalta siinä vaiheessa. Muuten tuntuikin että olimme nyt tulleet jonnekkin vähän syrjemmäs. Ostimme reissuun tarvittavat riisit, nuudelit, vedet, bensat, vihannekset ja muut tarvikkeet mitä vaan saatoimme kuvitella tarvitsevamme tällä tutkimusmatkalla. Nuukahdimme yöksi hotelliin ja aamulla olikin aikomus startata kohti Manggudua. Tuota kaukaista saarta, on reilun vuoden asuttanut armeija. Olisimme ensimmäiset saarelle menijät länsimaalaiset yli vuoteen. Siinä sitten tulikin eteen vähän selviteltävää ja pian löysimme itsemme kuninkaan luota sipimästä teetä. Olusella piti myös marinoida paikallista armeijan päällikköä ennen kuin meidät päästettiin matkaan.
Lopulta oli kuitenkin auto lastattu kaikella tiedolla ja luvilla ja muilla oheistarvikkeilla. Nyt lähdetään! Mutta kas, Janne puree purkkaa ja hammas lohkeaa. Voi tuska ja hampaan kiristys. Nyt lääkäriin! Hampaaseen saatiin paikka ja nyt päästiin viiden tunnin automatkalle kohti Katundun rantaa josta pääsisimme, ehkä, saarelle.
Hammaslääkärissä Jannea jännitti ihan kauheasti. Me ei kerrottu Jannelle kun me Pekan kanssa nähtiin että työkalut pestiin lavuaarissa tiskiaineella hammasharjaa apuna käyttäen. Nora oli tulkkina ja se oli oikein hyvä asia se.Automatkasta sitten selvittyämme oli jo pimeä ja päätimme kallistaa päät kunkun valmistuvan talon terassille kuten meille oli tarjottu. Seuraava yö vierähti Mikan ja Anikon lautapussissa betonilattialla. (Kiitos vaan lainasta, se on ihan oiva peti!) Hyttysverkko vaan niskaan ja yö sai tulla.
Aamulla kyliltä löytyi kapu ja vene jotka kunkku oli meille järjestänyt. Tarkoitus olisi oleilla saarella viisi päivää ja huristaa sitten takaisin. Kapu oleskeli meidän kanssa koko ajan saaressa ja pöristeli kanssamme veneellä kalaan kun keli oli suotuisa. Saarella ei ole minkäänlaisia kommunikatiivisia laitteita, joten olimme iloisia veneen olemassaolosta saarella. Muuta seuraa saimme kolmesta paikallisesta veijarista joista osa oli ollut saaressa jo sanotaanko aika pitkään. Piristimme varmasti heidänkin arkeaan esittämällä heille vajaan viikon verran Suomalaiset autiolla saarella sarjaa. Janne piti iltaisin kielikoulua ja opetteli myös itse kieltä ahkerasti. En ole ihan varma miten se Jannen kertomus tukkirekalla jään päällä ajamisesta meni perille, mutta siinä kovasti kuitenkin asioita ihmeteltiin.
Vaikka aika tuntui pysähtyneen tällä upealla saarella, meni viisi päivää silti liian nopeasti. Erään päivän kalareissulla päädyimme vierailemaan naapurisaarelle Saluralle. Veimme matkalta saadun kalan tuliaisina. Meidät otetiin ilolla vastaan ja tarrat taskun pohjalta tekivät kauppansa ympärillä häärääville lapsille. Joimme kookosmaidot virvokkeiksi ja esitimme hetken taas Suomalaiset Saluralla sarjaa kovin ystävällisille paikallisille. Mukaan meille lähti yksi vuohi ja mätiä kananmunia. Siitä saatiinkin apetta taas pariksi päiväksi.
Saluran rannalla oli monta hymyä ottamassa meitä vastaan.
Kookosmaito kostutti kuumuudesta kuivuneita kurkkuja. Tässä kohtauksessa siis muukalaiset juovat kookosmaitoa ja lusikoivat lopuksi hedelmälihan. Katsojat pitävät heitä tarkkaan silmällä.
Voiko näihin hymyihin paljoa enää lisätä. Huomatkaa päähän liimatut tarrat. voi ei.Lopulta kuitenkin tuli aika kerätä kimpsut ja pöristää takaisin mantereelle. Rapala laitettiin heti uimaan veneen perään ja kas oli Parrakuuda (en tiiä miten se pitäis kirjoittaa) kiinni ja minä sain olla vavan varressa. Oli vähän isompi kun se ahven viime kesänä. Nora ja Janne sai vielä sen jälkeen tainnuttaa melkein tunnin verran jotain hirviötä joka sitten pääsi irti. Se oli ainakin varmaan tuhat kiloa. Kalajuttuja, kalajuttuja...
Tuossa niitä sitten kuitenkin on. Janne haluaisi nyt kirjoittaa kaikkea kaladataa taas mutta mä laitan tän nopeesti salaa. Jotkut kiittelee, jotkut ei. :)
Vielä ennen kuin lensimme pois Sumbalta veimme Noran ja Pekan tutuille ja kylän asukeille vähän lahjuksia. lapsille palloja ja värityskirjoja, sortseja ja hamosia. Kävimme myös Katundun koulussa viemässä vihkoja ja lyijykyniä. jokainen sai myös värikkään muovipallon. Leikkivät varmaan jo pallomereä.
Tiedettiinköhän täällä kylillä edes mikä päivä on? Ei varmaan. Kellollekin oli löytynyt parempi käyttötarkoitus.Noniin. Mehän ollaan täällä nyt sitten Indonesiassa viihdytty niin hyvin että käytiin Singaporessa eilen uusimassa visat ja vietetään vielä viimoiset kaksi viikkoa täällä ennen kuin pikaisesti Australian kautta sinne pohjoiseen. Voisitteko sulattaa järven jään siihen mennessä. Kiitos ja hei.
